Olen kokonaan unohtanut tämän blogin!
En ole muutenkaan kamalasti viettänyt koneella aikaa!
OLEN JO VÄHÄN IKÄVÖINYKINT TITANICLAISIA!
Koitan tässä tänään laittaa jotain kunnon postausta tänne.
♥ Fabu
lauantai 5. toukokuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Laiska Fabrizio
Ohhoh, olempas ollut todella laiska tämän blogin suhteen parin viimepäivän aikana!
Mutta nyt olen taas täällä, eikös se ole hyvä asia?
Tänään olen siivonnut tämän läävän missä asustelen, oikein siistiä jälkeä tuli.
Nytkään minun ei tee pahemmin mieli kirjoitella. Sydämeni on murtunut ikävästä. Ei, en ikävöi Helgaa, vaan Williamia. Tuota miestä näkee nykyään niin harvoin.
Voi kumpa voisimme jutella useammin!
Katsokaa nyt miten hyvältä hän näyttää tuossa hatussaan.....
lauantai 21. huhtikuuta 2012
LIEBSTER
LIEBSTER
Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada paljon enemmän huomiota kaikille blogeille, joissa on vielä alle 200 lukijaa. Tää on tosi hieno ajatus, eikös?
1. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
2. Kiitä tunnustuksen antajaa ja laita linkki hänen blogiinsa. - Kiitos Inxx! (?)
3. Valitse viisi suosikkiblogiasi joilla on alle 200 lukijaa, linkitä ne tähän ja kerro heille antamastasi palkinnosta kommentoimalla heidän blogeihinsa.
4. Toivo, että ihmiset joille annoit palkinnon, antavat sen eteenpäin omille viidelle suosikkiblogeille.
ANNAN TÄMÄN KAIKILLE KETKÄ LUKEVAT TÄMÄN!
Ps. olin kyllä erittäin, erittäin hämmentynyt tästä palkinnosta!
En edes olisi huomannut tätä, ennenkuin menin katsomaan blogini haun avainsanoja ja siellä luki tollainen ihmeellinen blogiosoite. Ja kun sinne menin niin huomasin tämän. Aika hurjaa!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Murtunut sydän
Rakas Helgani jätti minut tänään, lopullisesti.
Syyksi hän sanoi olevansa edelleen vihainen ja pettynyt siitä, kun kävin kiksauttamassa Rosea Titanicilla.
Ajattelin Helgan olevan jo sujut asian kanssa. Olin väärässä, vaikka viimeyönä nukuimmenkin vielä samassa sängyssä.
Olen nyt yksin.
Kaikista pahinta tässä on se, että Helga tunnusti olevansa rakastunut toiseen ruotsalaiseen mieheen.
En tiedä miten selviän tästä.
Tarvitsen aikaa selvitäkseni.
Kuka tulisi luokseni kahville, minun täytyy saada puhua?
Onneksi Rosella ja Jackilla näyttää menevän hyvin..
torstai 19. huhtikuuta 2012
Selviytyminen
!HUOMIOHUOMIOHUOMIO!
Minun piti vastata joihinkin edellispostauksen kommentteihin anonyymina, koska blogger on sekaisin, eikä hän antanut vastata omalla nimelläni! Väitti kokoajan, että minun pitää kirjautua sisään, vaikka ihan sisällä kyllä olin.
Kommenteissa kuitenkin halusitte, että kertoisin Titanicilta selviytymisestäni ja nyt on tullut sen aika.
Oli synkkä, mutta tyyni yö. Olin nukkumassa omassa hytissäni, valkoisten lakanoiden välissä yläpedissä.
Jack nukkui tuhisten alapuolellani. En saanut unta, joten yritin laskea lampaita. Se ei auttanut.
Pian tunsin kamalan jyrähdyksen, aivan kuin olisimme törmänneet johonkin.
Hyppäsin nopeasti yläpedistäni lattialle ja koitin herätellä Jackia, mutta kun Jack heräsi, huomasin, että se ei ollutkaan Jack vaan Tommy.
Se Jackin retku oli ilmeisesti taas Rosensa perässä.
Kerroin Tommylle, että tunsin tärähdyksen, mutta Tommy vain kertoi minun muka nähneen unta ja käski jatkaa nukkumista. Niin Tommy itse teki.
Poistuin hytistämme vähin äänin ja huomasin kuinka merimiehet jakoivat pelastusliivejä käytävillä.
"EI HÄTÄÄ, EI HÄTÄÄ. TÄMÄ ON VAIN HARJOITUS!" he vain huutelivat ja antoivat minulle liivin.
Tuokiota myöhemmin selvisi, että Titanic oli törmännyt jäävuoreen ja, että tuo kaunis laiva olisi Atlannin pohjassa tunnin, viimeistään kahdentunnin päästä.
Paniikki alkoi levitä laivalla.
Me kolmosluokan rotat (Calin sanojen mukaan...) koitimme päästä kuolemaa pakoon, mutta reittimme oli tukittu; joku retale oli laittanut metalliportit eteemme estääkseen meidän pääsyn yläkannelle.
Onneksi Jack ja Rose tulivat pian hätiin ja irrotimme penkin lattiasta ja runtelimme sillä portit.
Pian pääsimme laivan kannelle.
Sain viimeisen suudelman rakkaalta Helgalta.
(Myöhemmin hänelle nimittäin selvisi, että nain Rosen kanssa eikä suudelmia Helgalta ole sen jälkeen pahemmin tullut)
Ihmisiä tungeksi laivan kannella niin paljon, että joku retale tönäisi minut veteen. Onneksi minulla oli pelastusliivi, niin en uponnut.
Pian laiva alkoi haljeta liitoksistaan ja huomasin kuinka yksi laivan piipuista rupesi kallistumaan minua kohti.
Huusin kauhuissani, jotta piippu tajuaisia pysyä kaukana minusta. Se oli kuitenkin turhaa.
Piippu rupesi kallistumaan enemmän minua kohti! Päätin, että nyt on aika ottaa jalat alle ja juosta, mutta kun tajusin olevani hyisessä vedessä, ei juokseminen oikein onnistunut.
Päätin sukeltaa. Juuri ennenkuin piippu kaatui päälleni, minä ehdin sukeltaa sen alta pois.
Päästyäni takaisin pintaan katsoin vieressäni makaavaa piippua ja tajusin, että minulla on mahdollisuus selviytyä.
Huomasin muutaman metrin päässä olevan pelastusveneen jossa istui Molly Brown ja Ruth Dewitt Bukater.
Uin veneen viereen ja pyysin päästä lupaa kyytiin.
Ruth vain nyrpisteli nenäänsä, olinhan kolmoluokan köyhä (mutta kuuma) kolli.
Onneksi Molly oli veneessä, hän oli nimittäin todella hyväsydäminen ja otti minut kyytiin.
Molly tarjosi minulle huovan, se oli todella ystävällistä.
Muutaman tunnin odotettuamme RMS Carpathia saapui pelastamaan meitä.
Olipahan tarina! Toivottavasti nyt ymmärrätte miksi olen yhä elossa.
ps. tässä vielä musiikkia luomaan tunnelmaa
Väsynyt Fabrizio
Tänään minulla on ollut paljon puuhaa ja olen todella väsynyt.
Iloisena kuitenkin jaksoin tulla koneelle, mutta iloni vaihtui kamalaan suruun kun huomasin, että demi.fi tunnukseni on poistettu. Demi oli elämäni suola, miksi juuri minun tunnukseni?
NO EI SE MITÄÄN, MINÄ PALAAN VIELÄ.
ps kiinnostaisiko teitä kuulla selviytymistarinani? Miten selvisin Titanicilta?
Olisi ilo jakaa se kanssanne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)